Mä oon henkisesti jotenkin.... En mä edes keksi oikeeta
sanaa. Oon vaan täytetty raivolla. Oon koko ajan aivan helvetinmoisen raivon ja
inhon vallassa. Vihaan aivan kaikkia ja kaikkea, ennenkaikkea itseäni. Vihaan
itseäni niin paljon, ettei edes itsensä satuttaminen poista sitä vihaa musta.
Ukon kanssa pienoinen riita kun se vitun kuningas alkoholi
vie taas voiton kaikesta ja vittu vieköön, mut mä en sitä leikkiä oo kattomassa
vierestä. Koko vitun lapsuuden sain kattoo mutsin dokaamista vierestä niin en
todellakaan lähde siihen enään, IKINÄ.
Tyyliin 3 päivää sitten vedin ihan
vitunmoiset kilarit sille kun tasan tiesin, että se on dokannut jo ties kuinka
monta päivää putkeen ja kehtaa valehdella mulle ettei oo dokannut. Ei vastannut
mulle sillon kolmisen päivää sitten taas puhelimeen kun oli ”kiire”.
Sattuneista syistä sillä on viimeaikoina AINA ollut ”kiire”, kun on ollut
dokaamassa ja ei tän ”kiireen” takia oo muka pystynyt vastaa puhelimeen. Noh,
ei sitten puhuttu/viestitelty tai mitään muutakaan vissiin kahteen päivään ja
tää kehtaa sit soittaa mulle BAARISTA.
Jumalauta, että mä kiroon itteeni kun
vittu piti siihen ikinä koskaan rakastua. Olishan mun itse pitänyt tietää se,
ettei mikään tuu alkoholistilla menee sen brenkun kiskomisen edelle. Mun olis
pitänyt tietää, mut ei, omasta 24 vuoden kokemuksesta huolimatta mä olin niin
vitun sinisilmäinen idiootti, että uskoin sen paskapuheisiin siitä, miten se
lopettaa ton ainaisen dokaamisen. Miksi helvetin vitussa mä uskoin sitä?! Mä
oon niin vihainen jo itsellenikin siksi, että uskoin sitä ja sen tyhjiä
lupauksia, vaikka tiedän helvetin hyvin omasta kokemuksesta, ettei
alkoholistiin PIDÄ IKINÄ LUOTTAA, IKINÄ.
Mun fiilikset tän asian suhteen risteilee raivon ja surun
välillä. Ajoittain vihaan sitä ihmistä niin paljon, että voisin posauttaa sen
aivot pellolle, kun taas välillä tekis mieli vaan itkeä itseni uneen, koska mua
sattuu aivan vitusti…
Viimeiset kaks iltaa mennyt pöntön ja jääkaapin väliä.
Syönyt, oksentanu, syönyt, oksentanut. Samaa rataa monta tuntia. Haluun vaan
oksentaa tän raivon ja surun ulos, haluun tän olon pois musta.
Mä en jaksa enään kauaa, mä en vaan jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti