Wenn Du wüsstest wie sehr ich gehofft hab,
dass Du endlich kämpfst.
All die Nächte in denen ich sah,
dass Du mich nicht erkennst.
Und jetzt halt ich Dich fest
bevor Du mich verlässt,
will ich Dich nochmal berühren.
Lass mich dich ein letztes mal entführen
in die Nacht.
Raahauduin aamuksi koulun työhalliin ja nautin duunista ihan sata nolla, mut silti joku mun sisällä myllertää, repii mua sisältä palasiks ja lopulta hajottaa mut kokonaan. Ulkona oli ihan helvetin omituinen ilma. Taivas oli aivan kirkas ja aurinko paistoi, mut silti ukkonen jyrähteli. Tavallaan huvittavaa, koska tuo ilma kuvailee helvetin hyvin mun fiiliksiä. Ulospäin saatan näyttää iloiselta ja positiiviselta, vielä hetken, mut kuitenkin mä oon vaan yks rikkinäinen ihmisraunio sisältä. Musta ei taida henkisesti löytyä enään yhtäkään ehjää kohtaa. Toisaalta taas en edes ite tiedä kauan jaksan pitää tätä kulissia enään yllä... En tiedä koska romahdan kunnolla, mut ei oikein ole vaihtoehtoa kun vaan odottaa ja katsoa. Mä vaan odotan et ilta on ohi ja aamu koittaa että pääsen takas koululle duuniin ja voin taas edes seitsämäksi tunniksi unohtaa tän kaiken paskan mikä mua täällä seinien sisällä odottaa.
Mikä mua täällä sitten odottaa?
Helvetti
Pimeys
Pimeys tuntuu muuttuneen realistiseksi tummaksi hahmoksi joka odottaa mua joka helvetin päivä kotona. Se odottaa mua kun helvetin hirveä puoliso. Se ei irroita otettaan musta vaan kasvattaa sitä päivä päivältä vahvemmaks ja vahvemmaks ja joku päivä se ote kietoutuu mun kaulan ympärille ja tappaa mut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti