But im talking to myself.

If you want to die
Or if you want to chill
Even if you want to get high
Whatever happens - take a pill
The first I take against depression
The second is pure energy
The green one for my self-agression
Than the red one - ectasy
Ecstasy, -sy, -sy, -sy

All the left is right
All the black is white
All the fast was slow
All the loose is tight
All the heat is snow
All the high was low
All the grief is fun
All the, all the rain is sun

Skills in pills


If the jag gets really strong
A pink one goes with booze and blow
So I keep fucking all night long
The orange one is for... I don't know?!
Grey one for my perfect sleep
Yellow for my needful cure
The blue one keeps my boner steep
I take two, just to be sure

-1,4kg eilisestä, kaipa se ihan hyvin on. Fiiliksistä ei ole itelläkään mitään helvetin hajua, kai. Sekavilla fiiliksillä menty koko päivän. Aamusta vitullinen voittajafiilis tasan vaan siks, että numerot vaa'assa oli pienemmät kun eilen...

Kävin mutsilla ja itketti ja ahdisti koko reissu. Ihminen on ihan kuoleman liepeillä eikä kukaan tee asialle mitään. Ei lääkärit, sairaanhoitajat, terapeutit, ei ketkään. Kaikki vaan katsoo vierestä, työntää lisää lääkkeitä ja odottaa kuolemaa. Musta tuntuu et äiti odottaa sitä kaikkein eniten ja tavallaan sen ymmärränkin. Ei tuo ole enään elämää millaista mutsin elämä on päivästä toiseen... Tänään se jotenkin vaan kolahti, että vaikkei mutsi oo koskaan ollut mikään vuoden äiti niin se on aina MUN ÄITI ja mä en oikeasti tiedä miten mä kestän sen päivän, kun äitiä ei enään vaan oo.... Mitä mä teen...

Tosi yksinäinen olo edelleen, mut edelleenkin tavallaan ehkä haluan olla yksin tän kaiken kanssa ja saada ihan rauhassa tuhota itse itseni ja samaan aikaan haluisin vaan repiä kulissit alas ja romahtaa. Itkeä jonkun olkapäätä vasten, mut miks? mitä se auttais tai tulis ikinä auttamaan? En tiedä, en oo kokeillut ja tuskin siihen on edes koskaan mahdollisuutta, mut mä yritän painaa läpi jokaisen päivän. Vedän aamusta sen hymyn naamalle jonka takana valuu karvaat kyyneleet. Antaa valua, siellä ne saakin pysyä, sen tekohymyn takana kaikkien huomaamattomissa.

Oon taas pudonnut sen pilvenpiirtäjän katolta eikä loppua näy. Tiedän, et se maa häämöttää jo mun alla ja tiedän että se sattuu taas aivan saatanasti kolahtaa sitä kylmää maata vasten, mut mä en edes viitsi pyristellä vastaan...